In English: Syksy ja syntinen aika / Autumnal thoughts

Hello Peeps,
Hei Kaikki

Summer's gone and lots have happened. Haven't had time or energy to blog, but here I am again now. :)
Kesä on mennyt ja paljon on tapahtunut. En ole ennättänyt, enkä jaksanut kirjoitella blogiin, mutta tästä se taas lähtee. :)

This would work for me / Tämä olisi varmaan hyvä laite minulle :)

The best thing is summer once again was swimming in lakes. It's soooooo wonderful. Of course I did not manage marathon sessions or long distance, but more like dipping in and getting wet, but it truly was fantastic! Parasta kesässä oli jälleen kerran järvessä uiminen. Se on niiiiiin ihanaa! En tietenkään jaksanut mitään maratonimatkoja tai -sessioita, enemmänkin kyseessä oli ehkä kastautuminen, mutta se oli fantastista! 

A rare picture of me at a campfire / Harvinainen nuotiokuva minusta.

At the start of the summer we were boating in Saimaa archipelago. Time was spent cooking sausages and pancakes at the campfire. Hubby did everything but lighting the campfires, which is my job. Later in the summer it was really hot, which I normally don't like. but this time it was OK.
Alkukesästä veneilimme ja paistelimme makkaroita ja lettuja Saimaan saaristossa. Mies hoiteli muut hommat, minä sytyttelin vain nuotiot. Loppukesän pitkä hellekausi toi mieleen vanhanajan kesät, siis tiedättehän ne, jolloin aurinko vain paistoi :). En yleensä pidä liian kuumasta, mutta nyt tuntui sopivalta. 

All in all summer was busy and I was often worried about my energies, but the action kept me going and I managed to carry on by having several small resting moments. Now I am paying for it all by being tired, lethargic, exhausted, depressed, anxious and having panic attacks. What a surprise! My problems with speech, concentration and incontinence have worsened again. As well as clumsiness in the form or dropping and bumping into things. So I'm back to normal again!

Kesä oli kaiken kaikkiaan vauhdikas ja usein pelkäsin, että en jaksa, mutta toiminta vei mennessään ja pienillä lepotuokioilla selvisin päivästä päivään. Syksyn tullessa maksan "riehumisestani" hintaa väsymyksen, saamattomuuden, uupumisen, masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriöiden muodossa. Kas mikä yllätys! Myös puheongelmat, keskittymisvaikeudet ja inkontinenssi ovat vaikeutuneet jälleen. Niin ja kömpelyys tiputtelun ja törmäilyn muodossa. Siis ihan oikea paluu arkeen! 

At the start of August I got a letter notifying me that the financial support from UK will stop. Apparently the Stamp Duty I had paid while working and earning ran out. I have mentioned before that the Finnish Government does not acknowledge ME/CFS even though the doctors and the rest or EU does, so consequently I  won't get any incapacity benefit from them. So the situation is that I will receive the minimum unemployment benefit minus taxes. It means that I will have 600€ a month to support myself and half of my family. Time will tell how I will manage. Maybe I should move back abroad (as one doctor suggested).

Elokuu toi myös tullessaan odottamattoman taloudellisen uutisen. Iso-Britannia ilmoitti, että maksamani Stamp duty on käytetty loppuun ja sieltä saamani taloudellinen tuki loppui kuin seinään. Olen muistaakseni maininnut ennenkin että KELA ei sairauttani tunnusta, vaikka lääkärit ja muut maat kylläkin (!), enkä saa sieltä minkäänlaista työkyvyttömyystukea. Eli siis nyt mennään työttömyystuen perusosalla miinus verot. 
Suomeksi sanottuna saan 600€ käyttööni kuukaudessa, sillä pitäisi elää ja elättää puolet perheestä. Saa nähdä miten tässä nyt sitten käy. Pitääkö muuttaa jälleen ulkomaille (niin kuin yksi lääkäri ehdotti).        

There are some positive news. I have found myself suitable work (unfortunately it is voluntary, so it won't pay, but at least it gives me a reason to get up in the mornings).
I translate and generate subtitles for TV7. I'm not very fast as I can only work now and then and can't predict when the moment comes. Luckily my employer understands this and is happy to receive my little contribution. 
Work itself is technically interesting and as the space for the subtitles is very limited, one needs to ponder to find a suitable way of translating given material. I like tasting, thinking and contemplating words in my head - this seems to be good exercise for my brain. On top of that I feel I am doing something useful and worthwhile and it helps me with my constant feeling of worthlessness.

 Positiivista on se, että olen löytänyt itselleni sopivaa ja mielekästä työtä (valitettavasti vain vapaaehtoista, niin että palkkaa siitä ei tule, mutta onpahan kuitenkin joku syy nousta pedistä pystyyn aamuisin). Käännän ja tekstitän TV7:n ohjelmia.  Vauhti on hiljainen, koska pystyn työhön vain silloin tällöin ja aika ennustamattomasti. Mutta onneksi työnantaja ymmärtää tilanteen ja on iloinen pienestäkin avusta. 
Kääntämiseen liittyy mielenkiintoisia teknisiä juttuja ja koska tekstitila on erittäin rajattu, joutuu usein hieromaan älynnystyröitään sopivan käännösmuodon löytymiseksi. Tykkään siitä, että joudun maistelemaan ja mietiskelemään ja pyorittelemään sanoja päässäni-- tämä tuntuu olevan mukavaa ja sopivasti haastavaa aivojumppaa. Sen lisäksi koen tekeväni mielekästä ja hyödyllistä työtä ja se tekee hyvää maanrakoon vaipuneelle omanarvontunnolle.

I have also painted. There's only one more dog pic that needs finishing touches. After that I will do something free and creative... Having said that commissions would be nice too :) hint, hint...

Maalannutkin olen. Enää yksi koirakuva on vielä kesken. Sen jälkeen haluan tehdä jotain vapaata ja luovaa..Mutta tietysti olisi hienoa saada tilauksiakin :) vink, vink.

Greetings from ME and Me terkuin  ME ja minä